FI

Merikasarmi

Merikasarmi (alkujaan Katajanokan kasarmi) on HelsinginKatajanokalla sijaitseva alun perin venäläisen sotaväen käyttöön 1816–1820 rakennettu kasarmialue[1], joka on nykyään Suomen ulkoministeriön toimitiloina. Kasarmirakennukset on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel. Ennen 1980-luvun lopussa tapahtunutta ulkoministeriön muuttoa alueelle rakennukset kunnostettiin ja osittain uudisrakennettiin arkkitehtiprofessori Erik Kråkströmin suunnitelman mukaan.

Merikasarmi

Merikasarmin pohjoinen eli meren puoleinen julkisivu. Kirjasto ja oikeudellinen osasto sijaitsevat etualalla olevassa B-rakennuksessa. Keskellä on A-rakennus eli päärakennus. Taustalla oikealla on H-rakennus.
Osoite Laivastokatu 22 PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Sijainti Helsinki
Valmistumisvuosi 1820
Suunnittelija Carl Ludvig Engel
Käyttäjä Suomen ulkoministeriö
Julkisivumateriaali kivi

Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Infobox OKNimi-testi OK

Merikasarmin pohjoispuolella Katajanokan laiturissa ovat Suomen valtion jäänmurtajat.

. . . Merikasarmi . . .

Merikasarmi sijaitsee Katajanokan pohjoisrannalla lähellä niemen kärkeä. Katajanokalla nykyisen Katajanokan Kasinon alueelle oli jo Uudenkaupungin rauhan aikoihin 1721 sijoitettu tykkipatteri. Tykistöä Helsingissä oli myöhemmin erityisesti Viaporissa. Vuonna 1812 tykistöpihaa päätettiin käyttää kasarmialueen pohjana.[2] Helsingin kaupungin pääkaupunkiasemakaavan piirtäjänä toimi Johan Albrecht Ehrenström.

Rahoitus rakennuksiin tuli Venäjän keisarikunnasta Aleksanteri I:n käskykirjeellä 1816. Carl Ludvig Engel saapui maaliskuussa 1816 suunnittelemaan rakennusta ja kolmen kuukauden jälkeen se oli valmis Nikolai I:lle esiteltäväksiselvennä. 1826 määrättiin kahden siipilisärakennuksen rakentamisesta: keittiösiiven ja upseereiden majoitussiiven. Nämä lisärakennukset valmistuivat pääosiltaan 1838 mennessä. Kasarmin länsipäähän valmistui siipiosa 1825, mutta Engelin suunnittelema itäsiipi jäi tässä vaiheessa rakentamatta. Katajanokan kasarmilla myös pidettiin alkuvuosina ortodoksisia jumalanpalveluksia. Kasarmin ensimmäiset sotilaat edustivat Venäjän keisarikunnan armeijan maavoimia.

Vuonna 1832 kasarmi siirtyi kaksi vuotta aikaisemmin perustetun Suomen meriekipaasin käyttöön.[1] Tämän vuoksi alun perin Katajanokan kasarmiksi kutsuttua aluetta ryhdyttiin kutsumaan merikasarmiksi. Suomen meriekipaasi, laivaton laivaston yksikkö, kuitenkin lakkautettiin 1880, kun Suomen suuriruhtinaskunnan armeija siirtyi ammattiarmeijasta asevelvollisuusarmeijaan. Tämän jälkeen kasarmi siirtyi jälleen venäläisen sotaväen käyttöön, ja alueesta tuli Venäjän Itämeren laivaston vahva tukikohta.[1]Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernöörit Helsingissä pitivät Katajanokan kasarmia ilmastoltaan epäterveellisenä venäläisille sotilaille.

Merikasarmin pääjulkisivu remontin aikana kesäkuussa 2019

Suomen itsenäistyttyä Merikasarmi siirtyi Suomen laivaston käyttöön. Suomen merivoimien esikunta oli alueella vuoteen 1958 saakka. Kaartin pataljoonan käytössä Merikasarmi oli vuoteen 1968 saakka, jolloin se siirtyi Santahaminaan ja Taivallahteen.[3]

Vuonna 1972 Suomen valtioneuvosto päätti ottaa rakennuksen Suomen ulkoasiainministeriön haltuun, mikä kuitenkin toteutui vasta 1980-luvun lopulla. Viimeisenä sotilaallisena laitoksena siellä toimivat vielä vuosina 1980–1985 Pää­esi­kunnan sähkö­tekninen osasto ja viesti­osasto.[4] Toisen maailmansodan jälkeen perustettu Valmet piti telakkaansa alueella ja poistui Merikasarmilta Vuosaareen1975.[5]

Varuskunnan ja myöhemmin Valmetin telakan käytössä oli ollut laajahko alue Katajanokan itäkärjessä. Varsinaisten kasarmirakennusten ympärillä oli joukko tiilisiä ja puisia huolto- ja varastorakennuksia. Sen jälkeen kun telakka oli poistunut alueelta, kasarmien etelä- ja itäpuolelle rakennettiin asuntoalue, joka tunnetaan Katajanokan ”uutena puolena”. Osa vanhoista tiilirakennuksista kasarmin länsipuolella kuitenkin säilytettiin, ja niissä toimii nykyisin muun muassa ala-asteen koulu.

Ulkoministeriö muutti Merikasarmiin 22 eri toimipaikasta eri puolilta Helsinkiä tammikuun 1986 ja syyskuun 1989 välisenä aikana.

Merikasarmin C- ja G-rakennusten välinen piha eli sisäpiha nimettiin vuonna 2009 Martti Ahtisaaren aukioksi presidentti Martti Ahtisaaren mukaan. Aukion alkuperäinen tarkoitus oli toimia varuskunnan harjoituskenttänä ja seremoniapihana.[6]

Marraskuussa 2018 Merikasarmissa alkoi rakennuksen historian mittavin remontti. Remontin tavoitteena on muuttaa tiloja moderneimmiksi ja toimistokäyttöön sopivammiksi, ja samalla muun muassa kaikki rakennuksen talotekniikka rakennetaan uudelleen. Remontin jälkeen rakennuksessa on tilaa yli 800 työntekijälle aiemman noin 400 sijasta. Remonttia hallinnoi Senaatti-kiinteistöt ja sen urakoitsijana toimii NCC.[7] Remontin kustannusarvio on noin 88 miljoonaa euroa.[8]

. . . Merikasarmi . . .

This article is issued from web site Wikipedia. The original article may be a bit shortened or modified. Some links may have been modified. The text is licensed under “Creative Commons – Attribution – Sharealike” [1] and some of the text can also be licensed under the terms of the “GNU Free Documentation License” [2]. Additional terms may apply for the media files. By using this site, you agree to our Legal pages . Web links: [1] [2]

. . . Merikasarmi . . .

Back To Top